Näin omaistenennakossa Ryhmäteatterin Tuntemattoman sotilaan. Väinö Linnan samannimiseen romaaniin perustava näytelmä esitettiin Suomenlinnan kesäteatterissa. Miljöö, jossa kipaleen läpimenoharjoitusta näyttelijöiden lähimmäiset saivat ihailla, oli enemmän kuin autenttinen. Koko kappale sai ajatuksia pään täyteen.
Hiekkakenttä-lavastus toimi tehokkaasti ja loi tunnelman hyvin realistiseksi. Kolea sadesää sai katsojat kääriytymään viltteihin ja todella uskomaan sen miltä kylmyys onkaan saattanut sotilaista tuntua. Meidän onneksemme teatteri oli kuitenkin katettu. Laukaukset, panssarivaunujen telaketjuäänet, luodit, kuolemat, henkilöhahmot ja repliikit, yhtä kaikki olivat uskottavia ja laadukkaasti toteutettuja. Testosteroni haisi, sylki lensi ja verisuonet pullahtelivat miesten ohimoilla kun he huusivat aitoa tuskaansa ulos. Tunnelma oli sitä luokkaa, että takerruin seuralaiseni käsivarteen kiinni ihan vain, koska se tuntui turvallisemmalta paikalta tirkistellä näiden kärsivien nuorten miesten kohtaloa. Tuntui, että sinne "ei hallin hammas" ehkä ylläkään. Muutama kohtaus sai kyyneleenkin poskelleni vierähtämään.
Aloin ajatella väkisinkin omaa onnekkuuttani. Olen enemmän kuin onnekas syntyessäni tähän sukupolveen, jolla on varaa potea omia ongelmiaan, valtion vaivojen sijaan. Olen onnekas, koska isäni ei palannut sodasta kotiin tunnevammaisena ja hakannut koko perhettä sähköjohdolla. Miten olisi meidän laita? Kuten eräässä mainoksessa osuvasti kuvattiin, -olisko meistä ollut siihen? Jos meillä olisi nyt sota, olisin itsekin vähän toisissa puuhissa kuin nyt. Vikka minulla olisikin puoliso, olisi hän poissa. Hän olisi juuri sitä ikäluokkaa, että olisi rintamalla ampumassa minun ja perheemme puolesta. Itse olisin ikäväni kanssa aivan yksin. Toisaalta, jos ja kun ajattelen omaa vapaaehtoistyötäni, olisin luultavasti Lottana rintamalla itsekin. Niin tai näin, jos nyt olisi sota, minä olisin ensimmäisissä joukoissa taistelemassa maamme puolesta, vain koska olen juuri sen ikäinen. Eikä se olisi vapaa valintani.
Nyt ei onneksi ole sota. Pitää muistuttaa itseään, että minun täytyy osata arvostaa sitä. Loputonta kiitollisuutta en mielestäni voi enkä osaa -ehkä ei tarvitsekaan- tuntea. Mutta arvostusta ja kunnioitusta minun täytyy muistaa osoittaa sekä istelleni että muille. Joku on oikeasti kärsinyt tämän takia. Yksinkertainen, itsestäänselvä ajatus, ja kuitenkin niin vaikea käsittää todeksi. Lupaan, kun katsot tuon näytelmän, ymmärrät paremmin. Olen lukenut kirjan kyllä, mutta ehkä sitten liian nuorena. Miten vain, nyt se suoraan silmästä silmään katsottuna, muutaman metrin päästä, iski aika kovaa tajuntaan.
Tuntematon sotilas saa minulta kymmenen pistettä paitsi tekniseltä toteutukseltaan, myös sen herättämiltä ajatuksilta. Minä istuin katsomossa palellen koko kolme tuntia enkä paljon paremmin olisi voinut aikaani sunnuntaina käyttää. Niin kauan kuin tunnemme historiamme ja muistamme sen, emme (toivottavasti) tee samoja virheita (enää koskaan) uudestaan. Kuten näytelmässä sanotaan: "Sota on jo itsessään niin järjetön asia, ettei lähdetä tekemään siitä enää yhtään järjettömämpää millään kohteliaisuussäännöillä." Kauhealla tavalla sanottu ja kuitenkin niin oikeaan osuva kommentti. Mikä siitä enää tekisi yhtään järkevämpää kun se jo on valmiiksi täysin järjenvastaista?
Minä hyväosainen 1980-luvun lapsi, söin väliajalla grillimakkaran sinapilla ja kuljin kotiin bussilla, jossa pelasi lämmitys. Jalkani olivat illalla kuivat kun menin nukkumaan Marimekon lakanoiden väliin.
5 kommenttia:
"Niin kauan kuin tunnemme historiamme ja muistamme sen, emme tee samoja virheita uudestaan."
Yllä olevaan viitaten, suosittelen lämpimästi maailmanhistoriaan tutustumista...
Linnan alkuperäinen Sotaromaani on perin juurin pasifistinen teos, eikä mikään patrioottinen sankarieepos.
t: kenttäpatja
No Hyvä Kenttäpatja.
En ole kyllä mitään muuta väittänytkään. Kerro, missä kohtaa kirjoitin sen olleen patrioottinen sankaritarina? Tiedän tismalleen sen olevan erityisen pasifistinen teos, joka osoittaa sodan järjenvastaisuuden ja kauhun. Olen hyvinkin paljon samaa mieltä asiasta. En ymmärrä kommenttiasi. Mitä haet sillä?
Kirjoitinkin: "jos muistamme sodan ja sen mitä se oikeasti on", ajattelin tausta-ajatuksena että muistamalla virheemme ehkä osaamme välttää sitä jatkossa ainakin niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Kyllä niitä sotia on koko ajan, en väitä enkä sitä kiellä. Kun oma ystävä parhaillaankin on sotimassa yhtä sotaa, tiedän kyllä toden totta mistä puhun. Mutta toivon, että joku muistaa ja yrittää kaikkensa, että muistaa jatkossakin.
Kuinkahan tyhmänä mahdat minua oikein pitää vai etkö vain osaa lukea rivien välistä? Pitääkö vääntää rautalangasta?
Näytelmä itsessään aiheutti tuntemuksia siitä mitä sota on sotilaille itselleen ollut. Ja se herätti ajattelemaan sen, josko meidän ikäpolvestamme siihen olisi sittenkään ollut? Ja missä olisin minä ollut, jos näin olisi. Käänsi asian kuinka hyvänsä, on edelleen heidän ansiotaan, että minulla on mahdollisuus murehtia turhia asioita. Ja sitä on syytä kunnoittaa. Jos kutsut sitä patrioottiseksi, saa kutsua sitten.
Lucky bastard u r. Omaistenennakkoon pääsit. No, myöpä päästään koskelle jussiksi. Kuvittele miut sinne. Se on näky, virveli kourassa, hyttysiä peläten, toivoen, ettei tule kalaa... Kirjoja vino pino mukaan.
Kenttäpatjaan viitaten, osaat sie olla patrioottinen, aikas useinkin itse asiassa. Sie vaan ehkä piilotat sitä itteltäs ja muilta. Tuntemattomasta on vaan lukijat halunneet pääasiassa tulkita sankarieepoksen, koska siten se on helpompi hyväksyä. Sekä kirja, että omat teot sodassa. Tuskinpa sieltä on kukaan puhtaan omatunnon kanssa pois päässyt.
H damään
H Damään, Kenttäpatja ja kaikki muut.
Suoraan sanoen V****AA koko patriotismikeskustelu. Kahdesta syystä, pääasiassa.
1) Miksi se käsitetään automaattisesti äärinegatiivisena asiana? Ja jos niin onkin, miksi sitä sanaa viljellään niin perhanan kevyesti?
2) Mistä tämä voimakas asettelu hyviksien ja pahiksien välille? Mistä ihmeestä sinäkin, H Damään, joka tunnet minut hyvin, olet tuollaisen käsityksen saanut? Meikä ei enää tajua eikä ole läsnä tässä keskustelussa. Ihan totta, en tajua. Valaiskaa joku ihmeessä mua, nyt nimittäin alkoi pelottaa.
Sota oli. Sota tuli. Jos joku juoksi torilla ja kiljui ei tai kyllä, sillä oli tuskin merkitystä. Sorry. Historia musertaa niin patriotit kuin pasifistit. Tavallisen ihmisen, joita tässä maassa on melkein kaikki, ei yhdellä rykäisyllä saa menoa muutettua. Kyllä sitä on lastu lainehillaa... tai tänään sanoisin kai roskaposti loorassa.
Lähetä kommentti