Siitä taitaa olla jo kuukausi, kun olen viimeksi kirjoittanut. En tiedä mikä tuli, jokin vain sellainen... "henkinen pyssäys", kuten mummoni sanoisi. Oli paljon sanottavaa, vaan aina kun aloitin kirjoittamaan, se ei tullutkaan minusta ulos. Nyt taasen tulisi varmaan kaatamalla asiaa. Aion silti päivittää vain lyhkäisesti muutaman mietteen.
1. Tänään on viimeinen työpäivä tässä lafkassa. Mihin maanantaina? En tiedä. Tai siis, ei mihinkään, sen tiedän. Aion pitää vapaapäivän, katsoa aamulla Serranon perheen, urheilla ja olla tekemättä mitään stressaavaa. Sen jälkeen keskityn taas työntekoon. Ai missä? No, se on vielä salaisuus. Oikeastaan, en ole itsekään vielä ihan varma. Mutta onneksi muutamia virityksiä on, vaikkakaan ei vielä yhtäkään sopimusta allekirjoitettuna. Mitä tulee lähtööni, se oli oikea valinta. En kadu tekemääni, olisin vielä hetken voinut jatkaakin, mutta näin on hyvä.
2. Tapasin eilen illalla vanhan tutun. Tai ystävän oikeastaan ja hän paljasti lukevansa mun blogia. Kummaa kyllä, kuinka sellainen lämmittää mieltä. Tämä kirjoitteluntarve mulle, ja ehkä ennen kaikkea tämän julkisen itsensäpaljastelun tarve, on niin monitahoinen asia etten aina itsekään tiedä miksi sitä teen. Tai miksi se on niin perhanen tärkeää. Tai miksi sitä palautetta aina kaipaan ja miksi mieltäni syvästi lämmittää, kun joku kertoo lukevansa tätä.
No, samaan hengenvetoon on myös sanottava, että tässä tapauksessa tuntui mukavalta, että jokin menneisyyteni palanen loksahti kohdalleen, jälleen kerran. Se on kummaa, kuinka huojentavaa se on kun saa jossakin asiassa viimeisenkin palan palapelistä paikoilleen. Vanhoja tuttuja on hyvä tavata, jotta ymmärtää niiden arvon menneisyydessään, nykyisyydessään ja tulevaisuudessaan. Moni asia on muuttunut, mutta vain hyvällä tavalla. Aika todella parantaa haavat ja paljastaa totuuden -näinhän sen pitikin mennä ja näin on parempi. Tästä voi syntyä jotain aivan toisenlaista, erilaista, vähemmän sellaista kuin ennen, mutta enemmän jotain mitä ei ole ollut. Niin tai näin, silti jotain aivan yhtä hienoa.
3. Huomaan joka päivä miten tärkeää on keskustella. Tämä on lyhyesti sanottu, mutta lyhyt ja ytimekäs on asiakin. Keskustelkaa hyvät ihmiset! Sillä voi välttää niin monta väärinkäsitystä, riitaa, poltettua siltaa ja särkynyttä sydäntä.
