keskiviikko 27. kesäkuuta 2007

La Vita è bella

Roberto Benignin Kaunis elämä on kaunis, katsomisen arvoinen ja tyylikäs elokuva. Se itkettää, se naurattaa ja ennen kaikkea, siinä rakastetaan. Siinä on tunnetaan paljon ja usein. Se koskettaa, se haavoittaa ja se vie mukanaan. Ja mitä siitä jää käteen? Se, että se saa ajattelemaan. Kaikessa tragikoomisuudessaan tämä meidän elämämme on oikeasti ihanaa.

Nyt haluankin listata mitä kaunista minulle on tapahtunut. Mitkä asiat ovat jääneet mieleeni kovin kauniina tekoina minua kohtaan. Tunteina, rakkautena, ihanana ja kauniina palana tätä elämää.

-Olin surullinen, kun minulle tehtiin kotitekoista makaronilaatikkoa. Tekijä kuskasi sen minulle yllätyksenä ja lohdutuksena kotiini. Hän kantoi sen Tupperware-rasiassa talvipakkasessa, repussa pyyhkeiden sisällä, jotta saisin syödä sen lämpöisenä. Hän jäi syömään sitä kanssani. Se oli rakkautta.

-Emma, 2-vuotta, oppi sanomaan Satu. Hän istui sylissäni, taputti päätäni ja hoki: Satu-Satu-Satu. Viikkoja myöhemmin, minun ollessa satojen kilometrien päässä, Emma sanoi äidilleen: Satu. Hän oli nähnyt potalla istuessaan samanlaisen paidan kuin minulla oli. Tämä oli liikuttavaa.

-Rakastamani mies antoi minulle avaimen asuntoonsa. Tästä on jo vuosia, mutta hän nukkui sitkeästi kanssani lukuisia öitä, ahtaasti minun pyörimisestäni kärsien. Sitä muistelen lämmöllä.

-Kummipoikani soitti minulle ensimmäistä kertaa itse puhelimella. Emme montaa sanaa jutelleet, mutta siitä lähtien jokainen puhelu on ollut entistä rikkaampi, rakkaampi ja syvempi side välillämme.

-Esimieheni kirjoitti minulle niin hyvän työtodistuksen, että häkellyin, punastuin ja liikutuin sitä lukiessani.

-Tuttu mies kuunteli juttujani hetken ja totesi haluavansa mennä kanssani naimisiin.

-Jokainen kerta, kun joku (sisko, veli, äiti, isä, poikaystävä, kaveri) sanoo rakastavansa minua, se lämmittää, koskettaa ja saa tuntemaan itsensä tärkeäksi. Nyt viimeisestä kerrasta on jo kuukausia. Onnellisia olette te, jotka kuulette sen päivittäin tai viikottain. Muistakaa nauttia siitä hetkestä.

Näitä hetkiä aion kertoa lisää, näitä aion listata uudestaan ja näitä hetkiä toivon kokevani uudestaan. Paljon, enemmän ja todella usein. Sillä elämä on oikeasti ihanaa, ja siitä on hyvä itse itseään muistuttaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Joku kumma vika sinussa varmasti on, kun osaat arvostaa arjen pieniä asioita. Makaroonilaatikko on ihana asia. Sain eilen vaaleanpunaisen saippuaporsaan tuttavaltani. Se oli hieno teko. Olen aina suhteissani sanonut "rakastan sinua". Tehnyt sen usein ja joka päivä. Se vaan ei aina auta. Joskus kun joutuu vain antamaan, eikä takaisin saa, niin tuntuu että kaura loppuu laarista.