Paluu tulevaisuuteen

Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi? Samat rutiinit toistuvat vuodesta toiseen, samat virheet tehdään uudestaan eikä mistään koskaan opita. Ankeaa, masentavaa ja suuressa määrin surullista. Joka Juhannus hukkuu ja kuolee ihmisiiä silkkaa tyhmyyttään, joka Juhannus on samaa pakkopullaa siitä, että on "ihan pakkopakko" lähteä jonnekin pois kaupungista. Joka kesä tuntee syyllisyyttä siitä, jos viettää yhdenkin aurinkoisen päivän sisällä katsellen elokuvia ja talvella tämä kaduttaa. Joka vuosi aion heittää talviturkin ennen Juhannusta, ja joka vuosi heitän sen yhä myöhemmin ja lopetan uimakauden yhä aiemmin. Muuttuko tämä tästä vuosien myötä? -Tuskin.

Juhannuskuvioissani ei ole juuri raportoitavaa, sillä se ei poikennut millään tavoin normaalista Juhannuksesta, paitsi että olin kaupungissa. Toisaalta, olen tehnyt senkin joskus aiemmin, joten ei siinäkään mitään uutta ollut. Viimeksi kuluneen viikon aikana myös vietin yhden kesäisen, lämpöisen ja kauniin illan sisällä. Istuin kuin tatti, katsoin elokuvaa enkä todellakaan avannut edes ikkunaa. En ole vieläkään heittänyt talviturkkia, vaikka maauimalassa olenkin hengannut. Mutta uimaan en mennyt. Jos ja kun tänä kesänä menen uimaan, veikkaan lopettavani luonnonvesissä polskimisen samaan syssyyn, siis näin käy jos mikään ei muutu.

Tulevaisuudessa haluaisin muuttaa pois Suomesta, aloittaa jotain uutta ja ihmeellistä jonkun mukavan ihmisen kanssa ja antaa itsestäni jotakin. En halua olla itsekäs, materialisti, pinnallinen tai typerä. En halua millään juosta muka kiireisenä paikasta A paikkaan B enkä halua katsoa kalenteristani voinko tavata sinua. Haluan syödä tuoreita vihanneksia, juoda toisinaan puolukkamehua, nauttia ystävistäni, rakastaa jotakuta niin, että hän ei voi olla hymyilemättä minulle. Haluan maalata taloa (omaa tai muiden), palella villasukat jalassa ja juoda hyvää viiniä. Kaljakin käy. Haluan nauraa ihan helvetin paljon, ja itkeäkin toivoisin voivani.

Nyt mietin vain, muuttuuko mikään? Vai toistaako sitä niitä samoja, väärin opittuja kaavoja, viikosta toiseen ja vuosi vuodelta sitkeämmin? Mie en tahdo ainakaan. Haluaisikohan joku muukin olla tahtomatta sitä miun kanssa?