Nyt uskallan jo huokaista. En ihan vielä helpotuksesta, en onnistumisesta enkä suuresta työvoitosta. Mutta pienen pieni hymyn kare tuli huulilleni. Eilinen uutinen meni läpi vain kolmen uudelleenkirjoittamisen jälkeen. Tuleva artikkeli-idea hyväksyttiin ja sain siunauksen tämänhetkiselle caselle.
Hetkellinen rentoutuminen antoi mulle heti paremman tatsin kaikkeen ja tilaisuuden tulla siitä ahdistuneen nynnyn kuoresta ulos. Se olikin minulle huono ja varsin epäsopiva rooli. Tänään olin ensimmäistä kertaa oma itseni, ihan pikkuisen. Tiedättehän, se sellainen tyttö jollaisena te tunnette minut?
Kiroilin ääneen, kun kynänterä katkesi. Soittelin reippaasti haastateltaville ja kerroin jopa yhden vitsin. Potkaisin korkkarit pois jaloistani, istuin työni ääressä itselleni uskolliseen tyyliin; jalat pöydällä ja kengät lattialla. Luukutin punkia mediaplayerillä työkavereiden kiusaksi, hehkutin Turkin euroviisu-esiintyjää seksikkääksi niin kovalla äänellä, että ohikulkevat tuijottivat minua kuin outoa lintua. Lounaani "lipsahti" puolitoista tuntiseksi. Nauroin ja puhuin liian kovalla äänellä.
Orastava minä ja minun karisma nostaa siis (kaunista tai rumaa) päätään. Vielä voidaan tömähtää pohjalle, joten eipäs nuolaista vielä ollenkaan. Ehkä tämä oli vain perjantain ansiota. Illalla on tiedossa viiniä, sen kiilto silmissä kai ihminen kuin ihminen piristyy.
2 kommenttia:
Tänä viikonloppuna luvassa melko hyvää seuraa. Toivottavasti olet valmistautunut. Salakoodi KP.
Ihanan salaperäistä ja mystistä. Ja koska mie olen aika vajaa tyyppi älyämään jäänejä pikkuvinkkejä, en tätäkään tajua. On yksi aavistus.
Anna lisää vinkkejä!
S
Lähetä kommentti