Ei merkitse sanat, vaan se mitä teet.

Ja näinhän se on lähes kaikissa asioissa. Kyllä ne kuuluisat teot puhuvat aina puolestaan enemmän kuin tuhat tyhjää sanaa. Ei sillä, sanatyöläisenä on kuitenkin arvostettava myös niitä sanoja itsessään. Tottahan ihminen kaipaa sanojakin, toiset meistä kaipaavat niitä vielä erityisesti enemmän kuin toiset.

Nyt monet miettivät siellä, että missä ihme alhossa se nyt horisee ja mitä se oikeastaan yrittää rivien välistä viestittää. No, en yritä viestittää oikeastaan yhtään mistään, yhtään mitään. Puhun vain omista tunteistani, yleisesti välittämisestä ja sen osoittamisesta.

Viime päivät (oikeastaan jo pari viikkoa) olen ollut todella kipeänä, on tullut muitakin murheita ja huolia vastaan oikein satamalla. Kai se on joku universaali laki, että kurjuus iskee aina saavikaupalla niskaan. Samoin ne hyvätkin jutut kulkevat jonkinmoisessa ryppäässä. Eikä sitä hyvien asioiden rypästä osaisi arvostaa, jos ei olisi niitä huonoja päiviä ja viikkoja. Ja siten olen alkanut pohtia lähimmäisen rakkautta, toisesta välittämistä ja oikeita sanoja. Voiko kukaan lohduttaa sanoilla, näinä hetkinä?

Noina huonoina kuin myös hyvinäkin päivinä, aina elämän huippu- ja pohjahetkinä, kaipaa eniten välittämistä. Niitä tekoja, jotka todistavat rakkautta, välittämistä, aitoa tunnetta ja huolta. Sanat ovat usein silloin turhia, kuulostavat jotenkin kornilta tai ontuvat muuten vain. Oikeita sanoja ei yleensä näihin (hyviin tai huonoihin) hetkiin löydy. Teot sen sijaan eivät voi olla vääriä. Halaus käy tilanteessa kuin tilanteessa. Yksi ehdoton poikkeus on; jos halaukseen koska tahansa liität sanat: rakastan sua tai olet tärkeä, ei voi mennä vikaan.

Kuulin juuri pätkän eräästä laulusta: "Kasvettuaan ulos suojapuvustaan, vaikka pukeutuisi haarniskaan, ei se anna samaa suojaa." Näin se taitaa olla, lapsuuden suojapuvut turvasivat myös pahalta mieleltä eri tavalla kuin aikuisena yhtään mikään. Silti, haluan uskoa, että toisen halaus ja sanat: rakastan sua, auttavat jo melkein yhtä paljon kuin äidin syli joskus lapsena.