Lähes jokainen toimittaja haaveilee kirjailijan urasta ja lähes jokainen kirjailija elättää itseään pää- tai sivutoimisesti toimittajana/kolumnistina. Se on jotenkin kaikessa luonnollisuudessaan aika säälittävää. Se liittyy vähän samaan ilmiöön, jota teinit potevat hormonien vallassaan. "Musta tulee vielä laulaja, mut nyt mä vaan vähän harrastan tätä." Halu ei tee ihmiselle vielä kykyjä.
Vaikka kirjailijalta ja toimittajalta paljon vaaditaankin samoja ominaisuuksia, väitän näiden olevan kuitenkin kaksi aivan eri ammattia. Parhaassa tapauksessa, jopa aivan äärilaidoilla toisistaan. Siten en jaksa enkä kykene ymmärtämään, mistä ihmeestä kaikki toimittajat ja kirjailijat saavat päähänsä olla automaattisesti molempia yhtäaikaa. Jos yhtään perehtyy näiden tiettyjen henkilöiden tuotoksiin, on lukuisissa tapauksissa toinen tyylilaji auttamattomasti huonompaa -jopa silkkaa sontaa. Vain harvat pystyvät oikeasti olemaan kaikkien alojen asiantuntijoita, edes auttavasti.
Eniten hävettää tietysti tunnustaa kuuluvansa tuohon joukkoon. Kyllä, olen se ärsytykseen asti aiheesta jauhava toimittaja, joka tahtoo kirjailijaksi. Ei, minulla ei välttämättä ole kykyjä molempiin, mahdollisesti ei kumpaankaan. Silti elätän harhaluuloissani ja pikkukuvitelmissani itseni molemmilla duuneilla. Olen idiootti. Saarnaan siitä, johon itse sorrun jatkuvasti.
Toimittajille/kirjailijoille voitaisiin helposti perustaa oma Idols-kisa, jossa voittona olisikin kustannussopimus tulevalle tekeleelle. Tämä tekelehän minun suuren paatokseni mukaan olisi ehdottomasti onneton räpellys, jota vain vajaaälyiset pitäisivät hyvänä. Surullista kaikesta, jos näin olisi, minä olisin kisassa jonottamassa ensimmäisten joukossa. Tyrkyttäisin innolla sitä omaa rääpäleen kokoista prujuani ja polvillani rukoilisin sopimusta itselleni. Hävettää myöntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti