Toinen päivä töissä.Tuntuu melkomoisen hyvältä tehdä taas duunia. Päivittäinen perusturhautuminen tekemättömyydestä alkaa jo helpottaa ja vireystila kasvaa muutenkin erilaisten asioiden suhteen. Mitä enemmän tekemistä, sitä enemmän tunnun saavan aikaan kaiken kaikkiaan. Tapahtuu jokin ihmeellinen flow-tilaan vajoaminen ja alan touhuta tosissani. Positiivista on myös päivittäin vaihtuvien ihmisten tapaaminen, kymmenien kanssa keskusteleminen ja ihan minkä tahansa muun asian miettiminen, kuin oman elämänsä.
Eilen juttelin vanhan tutun kanssa puhelimessa aiheesta työnteko ja aloin todenteolla ihmetellä sitä, kuinka helposti itse kukin väheksyy työtään, valittaa sen tuomasta rasituksesta ja itkee ikuista ajanpuutetta. Mitään edellämainituista väheksymättä, joskus voisi olla hyvä pysähtyä myös arvostamaan työtä itsessään ja etsimään sen hyviä puolia. Miksi sitä niin helposti pitää työtä itsestäänselvänä? Tuo ilmiö tosin pätee moneen muuhunkin asiaan.
Huonoja puolia työnteossa on, se on selvää. Eivätkä ne siitä miksikään muutu, vaikka arvostaisi ja hehkuttaisi omaa työtään kuinka paljon. On kuitenkin asennekysymys, kuinka niistä huonoista puolista selviää, mihin asioihin kannattaakaan takertua tai mitkä ovat asioita, joista jopa iloita. Minä olen päättänyt nyt iloita siitä, että olen taas töissä. Sen lisäksi, että herkkulakon tuoma kiukku alkaa helpottaa, toivon työttömyyden aiheuttaman turhautuneisuudenkin pian helpottavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti