Luin tutkimuksesta, jonka mukaan nainen pukeutuu erityisen useasti hameeseen ovulaation yhteydessä. Samaisessa jutussa mainittiin muitakin asioita, joita nainen huomaamattaan tekee ovuloidessaan. Tähän luokkaan kuului keskivertoa huolitellumpi ulkomuoto, herkät tunnetilat ja huippuunsa kohonneet seksuaaliset halut. Uskon, että jokainen nainen voi allekirjoittaa ainakin yhden näistä.
Itse kuitenkin jäin miettimään tuota hame-juttua ehkä eniten. Se on nimittäin totta, että harva nainen kokee olevansa "hame-tuulella" joka päivä. Hyvin harvat kokevat olevansa "erityisen vetäviä" päivittäin. Minä en ainakaan koe olevani naisellisuuden perikuva kuin muutamina päivinä kuukaudesta, korkeintaan kerran viikossa. Muina päivinä tynnen olevani pääasiassa, se tavallinen ja tylsän näköinen Satu.
Sitten on ne päivät, jolloin tuntee olevansa ehdottomasti poikkeuksellisen kamala ilmestys, lähempänä Mörköoopperan tähteä kuin Joutsenlammen kaunotarta. Näitäkään päiviä ei kuitenkaan ole kuin muutama kuukaudessa, kyllä yleensä juuri "siihen aikaan kuusta". Tuolloin haluaa lähinnä verhoutua burkhaan ja vähän jopa sisäisesti toivoo, ettei byroossa olisi kenelläkään muulla naisella se "olen kukkeimmillani"-päivä. On niin nöyryyttävää yksistään katsella itseään peilistä, puhumattakaan siitä, että viereinen deski on missiainesta.
Kateus ja ihmisen pienimielisyys on kamala asia. Pinnallisuus ja materialismi ei ole niitä arvostetuimpia ominaisuuksia ihmisessä. Sitäkin uhmaten kirjoitin nyt hyvin kepeästi naisen suuresta huolesta; entäpä jos en tänään näyttänytkään hyvältä? Kun eihän sitä koskaan voi tietää kenet kohtaa, ja silloin sitä haluaa olla ihan parhaimmillaan. Nättinä, kauniina, hehkeänä, hauskana ja hurmaavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti