Kyllä, koska Tuhkimo on tyylikäs nainen, joka osaa poistua juhlista ilon ollessa ylimmillään. Minä en osaa. Viikonloppuna oli ensimmäiset pikkujoulut, jotka oli määritetty loppuvaksi kello 23. Olin mielessäni ajatellut poistua "siinä kymmenen tuntumassa, ehkä hieman aiemmin", olihan mulla edelleen matkasta johtuvaa univelkaa ja yleisväsymystä. Vaan ei, eipä tietenkään. Kello oli jo yli yhdentoista, kun seisoskelin vanhemman herran vieressä ja kaadoimme kilpaa viimeisiä viinintippoja pullosta laseihimme.
Lähtisikö Tuhkimo jatkoille? Ei lähtisi. Lähdinkö minä? Kyllä lähdin. Oikein hinkumalla hinguin sinne, vikisin ja houkuttelin muitakin. Ketä vain, kaikkia mahdollisia. Paikkaehdotuksia minulla ei ollut, joten seurasin lampaan tavoin muuta porukkaa ja olin edelleen "siis aivan älyttömän hienoissa fiiliksissä". Sain kahdelta isolta mieheltä kyydin asemravintolaan, jonne jatkot lopulta siirtyivät. Olin saavuttanut tähän astisen pohjani, sillä asemaravintola ei tuntunut omimmalta paikalta viettää iltaa, vaan kun jatkoille oli päästävä. Millä hinnalla sitä ihminen todella myy oman arvokkuutensa? Asemaravintolan saksalaisen tummanoluen hinnalla, 6,20 €. Halvalla lähtee.
Ne kaksi isoa miestä muuten, olivat aivan mahtavia tapauksia. Toinen oli englantilainen, ja joutui siten kuuntelemaan kun sönkkäsin pikku tuiskeessa englanniksi Lontoon matkani highlightit. Hänellä ei ollut aiheeseen mitään sanottavaa. Toinen oli ruotsinkielinen toimittaja, joka joutui kuuntelemaan, kun selitin hiprakassani omaa toimittajaideologiaani ja palavaa haluani kirjoittaa. Hänellä ei ollut aiheeseen mitään sanottavaa. Molemmat joutuivat kuuntelemaan kaikki ne huonoakin huonommat vitsit, joita minulla on tapana laukoa kellon lähestyessä tappia. Hauskaa heillä ainakin oli, sitä en epäile. Tunnelma oli oikein mukava, -pilkkuun asti.
Ongelmani on kuitenkin se, etten osaa poistua juhlista ajoissa. Vaikka en mitään varsinaisen typerää mokailisikaan, niin onko minun ihan välttämättömän pakko olla loppuun saakka läsnä ja pelätä menettäväni pileistä jotain, jos poistun vähän aiemmin? Tuhkimo on alati tyylikäs ja osaa olla haasteellinen, hieman arvoituksellinen ja elegantti. Minä en mitään noista, vaikka niin paljon haaveilin Tuhkimon ammatista. Sisareni eivät tosin ole ilkeitä, sen asian haluaisin kaikesta huolimatta säilyttää ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti