Apinat Lontoossa

Sekalainen, entuudestaan toisilleen tuntematon, viiden hengen ryhmä otti ja päätti lähteä Lontooseen. Ihan hetken mielijohteesta, toisiaan tuntematta, kokeilemaan uutta. Minullakaan ei ollut mitään odotuksia, ei ehdottomia suunnitelmia eikä visiota matka-aikatauluista. Minulla oli vain lentoliput ja tuntematon seura.

-Mitä siitä saa, että ottaa riskin?

100% onnellisuuden.

Ensimmäistä kertaa aikoihin, olin onnellinen. Joukko osoittautui toisilleen sopiviksi matkakumppaneiksi, keskenään toimeentuleviksi ihmisiksi ja eritoten toisiaan lietsoviksi, Apinaorkesteriksi. En muista, koska olisin nauranut viimeksi niin paljon, kuin olen tämän viikon aikana Apinaorkesterin kanssa nauranut. En tiedä, koska olen viimeksi nauttinut niin aidosti jokaisesta minuutista ja kaikesta siinä ympärillä. Aitoa onnea. Nauru todellakin pidentää ikää.

Lontoossa käveltiin puolisen sataa kilometriä, ainakin. Lontoon lähistöllä, Cambridgessa ja muualla ajettiin autolla, ihmeteltiin. Pimeään moottoritiehen upotetut heijastimet tuudittivat uneen äänellään; "Trant, trant, trant"-aina kun renkaat kohtasivat heijastimet. Läheisyys oli käsin kosketeltavaa hiljaisessa autossa, kaunis, hauras hetki. Lontoon pubeissa pelattiin "Scrabblen kaltaista sanapeliä", jonka piste-ennätyksestä tuli ainakin minulle pakkomielteen kaltainen ongelma. Käsittääkseni olen tällä hetkellä ennätyksen haltija: "And our fourtytwo points goes to Finland!". Pubeissa maisteltiin myös nami-nami-olutta lagerista tummien tuoppien tulkkeihin saakka. Turistirysät käytiin tsekkaamassa, digikameran laukaisinta hakattiin ahkerasti ja ihastelevia lauseita riitti tyyliin: "tuon mie ostaisin", "kato tuota, ihana" ja "piste". Itsenäisyyspäivän piknik vietettiin Thames joella öiseen aikaan, valojen syleilyssä.
-Kuinka usein näin käy elämässä?

Apinaorkesterin jokainen jäsen sai jotain omaa. Muusikko oli musikaalissa fiilistelemässä kauan elänyttä haavettaan. Toimittaja näki Ziggy Stardustin puhelinkopin ja eksyi Fysioterapeutin kanssa metroon, -pahasti. Leipuri osti mausteita ja "pimp daddy"-hatun. Matkanjohtaja oppi ajamaan vasemmalla puolella tietä ja jaksoi valaa muiden älynystyröille virikkeitä, muiden jäsenien vajaavaisuuksista huolimatta. Matkanjohtajan ansiosta muutamat sekaantuivat myös käsittämättömän hyvään Ginger Aleen.

Sieluni on pakahtua, sydämeni on täynnä lämpöä. Sitten tunsin sen ihollani, kuunnellessani näin ja tiesin. Tunsin, näin sen kuuluukin olla.

"Ihmiset kaupan jonoissa

ihmiset liikennevaloissa

moottoritiellä kohti kotiaan

kaikilla kohdaltansa sama määränpää

No, mä seison sillan kaiteella

katselen alas noita autoja

mä tulen toisiin ajatuksiin

on kädessäni kaikki mitä tarvitsen

Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras"