Mietin viikonloppuna ja tänä aamuna vaaleanpunaista väriä ja omaa outoa fiksaatioani siihen. Se on mielestäni jotenkin i-h-a-n-a ja sen jälkeen, kun Sussu maalasi niiden takan vaaleanpunaiseksi, mulle iski vastustamaton halu sisustaa mun makuuhuone sillä. Siis tyylikkäällä tavalla, ei siten kuin oisin 5-vuotiaana tehnyt. Ei siis mitään pitsihörhellyksiä tai barbi-meininkiä.
Katselin sitten viikonloppuna sisustusliikkeistä erilaisia vaaleanpunaisia asioita; appelsiininpuristinta, purkkeja, lakanoita, kumisaappaita ja koukkuja. Oikeastaan, mitä vain. Sain jo hyvän vision siitä, miltä makuuhuoneeni tulisi näyttämään. Vaaleanpunaisen lisäksi sieltä löytyisi mukavia graffitinharmaan sävyjä, kaakaonruskeaa ja erilaisia tekstiilejä, kuten beige karvaviltti ja valurautareunainen peili vanhan tavallisen tylsän tilalle. Mulla oli loistavat suunnitelmat, joihin kuluisi päättömästi rahaa.
Sitten iski totuus, tänä aamuna raitiovaunussa. Yksikään mies ei tule astumaan jalallakaan makuuhuoneeseeni, jos se on vaaleanpunainen. Se on huonoa karmaa.
Luovuin ideastani.
2 kommenttia:
No semmonen Nasun punanen on oikeestaan ihan jees, varsinkin jos on vuoden alusta asunnoton....
kulta oon niiiiin ylpeä susta. on aika tehdä jotain tolle sun pinkkifiksaatiollesi...
Lähetä kommentti