Vaikuttaa siltä, että koko Suomessa on tänään upea päivä. Monessa paikassa tuntuu sataneen hitunen lunta, aurinko paistaa ja ihanaa kirpakkaa syyssäätä riittää. Härligt! Etelässä ei vielä lunta ole tullut, torstaiksi taisivat luvata, mutta kirpeää auringonpaistetta tulvii koko kaupunki. Voi kun pääsisi ulos siitä nauttimaan!
Minä en pidä talvesta. Lumi on mukavaa, mutta itse talvi on liian pimeä, kylmä ja pitkä. Mielestäni Suomen talvi on tarkalleen ottaen 2 kuukautta liian pitkä. Jaksan nimittäin nauttia talven ihanuuksista yleensä noin tammikuun alkuun saakka, sitten riittää. Viimeistään tammikuun lopussa alan kirota koko pohjolaa ja vannoa muuttoa etelämmäksi. Toisaalta,on talvessa hyviäkin puolia. Rakastan joulua ja ensi lunta. Ne ovat ihania, tunnelmallisia asioita ja merkkejä tietystä turvallisesta jatkumosta niin arjessa kuin elämässäkin. Kun ensilumi sataa, syntyy erikoinen olo, sellainen puhdas, viaton ja levollinen. Kun koko elämänsä ajan joka vuosi loka- marraskuussa se sama lumi on satanut ja aina kuuliaisesti tullut elämääni... On ihanaa, että se saapui taas. Ihan yhtä ihanaa kuin se joka vuosi saapuva kevät, kesä ja sitten taas syksy.
En pidä hirveästi itseasiassa kesästäkään (vaikkakin enemmän kuin talvesta). Punapäisenä tyttönä ihoni on sen mukainen pisamineen, joita voi löytää miljoonia pitkin poikin kehoani. Palan niin herkästi, välillä tuntuu että siihen riittävät tavallista vomakkaammat kattolamputkin. Niinpä itseasiassa Suomen kesä kaikessa lyhykäisyydessään on mulle parasta: ihoni ei kestäisi enempää, kuumempaa tai polttavampaa auringonpaahdetta. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka rakastavat hellettä ja kesää: kun minäkin vihaan talvea. Mutta minulle ei vain pitkä, kuuma kesä sovi. Kroppani hylkii sitä.
Eniten nautin keväästä ja syksystä, jolloin on aurinkoa ja hyvät ulkoilukelit, ei tarvitse toppautua kylmyyttä pakoon, mutta minun pieni ihoparkani säästyy samalla palovammoilta. Olenkin joskus pohtinut, että vaikuttaako ihmisten syntymäpäivät todella siihen, mikä on heidän lempivuodenaikansa? Itse syyskuun tyttärenä olen melko vakuuttunut, että joku syy-seuraus siinä täytyy olla. Kun on kerta ensi kerran koskaan keuhkonsa täyteen syysilmaa vetäissyt, se tuntunee parhaimmalta ilmalta jatkossakin. Vai meneekö jo ihan hömppäteoriaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti