Eilinen A2-homoilta Ylellä oli ehkä surullisinta katsottavaa sitten... Ikinä. Seuratessani parituntista väittelyä homoseksuaalien oikeudesta mennä naimisiin, saada lapsia, puhua elämästään ääneen ja jopa oikeudesta olla olemassa pelkäsin saavani aivovaurion. Keskustelun toinen puoli ja sen edustajat eivät olleet isolta osalta ainoastaan tyhmiä, vaan myös jokseenkin empatiakyvyttömiä, ahdasmielisiä ja jopa ylimielisiä. Kaikkea sitä mitä inhoan yli kaiken.
Homouden (ja homoliittojen sekä adoptioiden) vastustajat tuntuivat tukeutuvan pitkälti ikiaikaisiin "raamatulla päähän" -argumentteihin, tietysti klassisten insesti-vertausten kera ja maustettuna "luonnon omalla järjestyksellä". Selitykset ja väitteet homoseksuaalien oikeuksia vastaan olivat aina yhtä ilahduttavan vanhoja, kuluneita ja perusteettomia. Joukkoon mahtui toki uusia naurettavia oletuksia esimerkiksi siitä, että vain heteroliitoilla on yhteiskunnallista merkitystä, koska niistä syntyy lapsia? Ahaa... Eli siis lapsettomilta aviopareilta olisi syytä ottaa avioliitto-oikeus pois? Ja että avioliiton tarkoitushan on ensisijaisesti olla jollakin lailla yhteiskunnallisesti hyödyttävä instituutio, ei suinkaan jotain jolla olisi tekemistä rakkauden kanssa.
Ohjelman loppua kohti tahti vain kiihtyi ja tuntui, että keskustelun edes inhimillisetkään seikat eivät enää järkyttäneet vastapuolta. Millaista ihmistä ei järkytä tosia-asia siitä, että homoseksuaalin nuoren itsemurhariski on nelinkertainen verrattuna heteroseksuaaliin nuoreen? Millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme, jos luomme nuorelle sellaisen kasvualustan, jossa hän ei voi elää omana itsenään, vaan neljä kertaa todennäköisemmin tappaa itsensä? Mieleeni nousi väkisinkin kysymys: voisiko Päivi Räsäsen ja Pentti Oinosen äänestää ulos saarelta? Eihän ihmiset, joilla on noin perusteettomia mielipiteitä, voi olla kansanedustajina ja tehdä lakiesityksiä?
Minulla tuli kyyneleet silmiin ohjelman päätyttyä. Surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti