Ystäväni valmistui juuri valtiotieteiden maisteriksi. Olin valmistujaisissa ja aloin toden teolla pohtia myös omaa valmistumistani. Olen yliopisto-opiskelija "taattua laatua jo vuodesta 2002". Niin. Tulevana syksynä käynnistyy viides vuosi. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani sai kasaan ihan kohtuullisen määrän opintoviikkoja. Toisena keskityin lähinnä juhlimiseen, mutta sain jotenkin raavittua silti muutaman pylpyrän tilille killumaan, lähinnä Kelan iloksi ja hyödyksi. Kolmantena en enää laittanut tikkuakaan ristiin edes suunnitelmien puolesta ja neljäntenä en ole edes puhunut aiheesta.
Sitten puolustuspuheenvuoro.
1. opiskeluvuonna olin reipas, uusi, innokas fuksi ja rakastunut.
2. opiskeluvuonna olin juuri eronnut, villi ja vapaa taivaanlintu.
3. opiskeluvuonna olin kyllästynyt, yliopistokaupungista jo pois muuttanut ja työelämän kynnyksellä.
4. opiskeluvuonna olin vastuuntuntoinen, kypsempi, tyytyväinen ja työelämässä.
Sitten haukut itseltäni itselleni.
Piipahdin kampuksella jokin aika sitten ja törmäsin tuttuun, joka aloitti opintonsa samaan aikaan kanssani. Kysyin mitä kuuluu, oli kuulemma menossa graduseminaariin. Kysyi multa mitä kuuluu, kerroin olevani menossa assistentin luo suunnittelemaan tulevien perusopintojen loppuunsaattamista. Isku vasten kasvoja! Minä todellakin voisin olla jo valmistumassa, vaan ei. Minä valitsin toisin.
Toisaalta en kadu tippaakaan omaa valintaani, olen saanut hienoa ja arvokasta työkokemusta sekä oppinut itsestäni. Kadun ainoastaan valintani ehdottomuutta, sitä että pitikin mennä sysäämään ne opinnot niin totaalisesti sivuun. Nyt ollaan nimittäin lievässä syöksykierteessä. Rahaa ei Kela tarjoa, kun en ole opiskellut. Ja rahaa ei tule, ennen kuin opiskelen. Vaan mistä raha ja aika niihin Kelan kohtuudella vaatimiin opintoviikkoihin? Syy on peilissä, tiedän, ja sekös vituttaa.
Siinä sitten kaverini valmistujaisissa tuijotin kuola valuen kuutta lahjaksi saatua shampanjaa ja mietin, josko noiden kiilto silmissä kykenisin valmistumaan, edes joskus. Sitä ennen pitää vaan tehdä parit pakolliset kieliopinnot, saattaa pääaineopinnot loppuun, ottaa muutama tutkimuskurssi, kirjoittaa proseminaari ja kandintyö sekä tehdä se GRADU. Mutta sitä ennen, pitää etsiä töitä, jolla rahoittaa niiden teko. Ainakin aluksi...
1 kommentti:
Itsekin vuonna 2002 aloittaneena voin surukseni kertoa, että opiskelemme jo nyt viidettä vuotta. Eli syvempää ahdistusta peliin.. jehjeh. Ei kai tässä kannata stressata, kukin tekee kaiken tyylillään. (paitsi numeroita, ne on kaikille samat)
Voimia, murunen. Nimim. Blogisi seuraaja täältä Keski-Suomesta
Lähetä kommentti