Koko muutto otti nuppiin, olin jo luovuttamassa ja heittämässä kaiken ikkunasta pihalle. Yllätyksiä tulee kuitenkin vastaan, etenkin kun penkoo muistolaatikkoaan. Tehdessäni inventaariota laatikkojen keskellä, löysin vanhoja kirjeitä. ne saivat kaiken kaikkiaan nauramaan ja hirnumaan. Vedet silmissä liikutuin ensirakkauteni sanoista minulle: "Kenet sinä haluat mieheksesi? Minä haluan sinun kanssa naimisiin, koska sinun kanssa on kivaa tanssia discossa." Kaikki oli sanottu 9-vuotiaan ikuisella rakkaudella, suloistakin suloisempaa ja liikuttavaa.
Huvittavaa oli sen sijaan ne kirjeet, joita olin kirjoitellut itselleni. Olin unohtanut totaalisesti, että minulla oli kaksi sellaista mielikuvituskaveria, joiden kanssa olin kirjoitellut enemmänkin. Pitkiä pätkiä hervottomia juttuja. Olin nähnyt paljon vaivaa niiden eteen, hahmoillani olivat tarinat ja kaikki. Oli Vanja Stötterdan ja Diana Verrabe. Diana asui meksikossa ja hänellä oli jalkapalloilija isä. Vanja asui Helsingissä, osoitteessa Aleksanterinkatu 1. Vanja oli juuri ollut lomalla Los Angelesissa. Kuka lapsi keksii tuollaista? Kuinka minulla on voinut olla tollanen mielikuvitus? On siinä vanhemmilla ollut naurussa pitelemistä, kun olen kiikuttanut kirjeitäni postilaatikkoon sekä kun heidän on ne minulle pitänyt antaa naama peruslukemilla.
Ei ihme, että kirjoitan edelleen työkseni sekopäistä kamaa, jolloin mielikuvituksella ei ole rajaa..
3 kommenttia:
moro moro, käy tsekkaan harzan.blogs.fi, nyt miekin oon tosi hip ja ajan hermolla!
Ai niin, miten meni muutto ja kulkeeko se meidän rappakalja vielä siun mukana?
Rappakalja on myyty eniten tarjoavalle. Tietysti.
Lähetä kommentti