Kaikilla, myös minulla, on erilaisia kuvottavia tapoja, joista muut eivät pidä tai joita he eivät yksinkertaisesti ymmärrä. Tai halua ymmärtää. Aion paljastaa yhden omani, sen lisäksi että pidän toisten ihmisten (ja omien) korvien kaivamisesta hiuspinnillä.
Yön sydäntunteina baarista lähtiessäni minun on ehdottomasti saatava aurajuustoranskalaiset -tai kuten itse niinä sinä hetkenä kutsun: "aurahjuushtohraneth". Joensuussa ne tilataan Taren grilliltä, vain 2 egeä ja Helsingissä on mentävä Jaskan luo. Ranskalaiset on luonnollisesti tilattava kaikilla mausteilla. Sekaan paljon kurkkusalaattia, sipulia, aurajuustoa, majoneesia, sinappia, ketsuppia ja -ah- valkosipulia. Paljon. Usein humala aiheuttaa minulle harhan siitä, että olen isomahainen rekkamies, painan 120 kiloa ja kova syömäri. Näin ei siis tokikaan ole, ainakaan toivottavasti. Harhakuvitelmissani saatan sitten äityä tilaamaan aivan liian isot ranet, kuten eräänä talvipakkasiltana Imatralla. Yöllä sängyssä jaksan nimittäin syödä erittäin sotkuisesti kertakäyttöhaarukallani vaahtomuoviastian sisällöstä kolmanneksen, jos sitäkään. Annos jää lepäämään viereeni, sängyn alle ja jaffan olen ehkä hyvällä tuurilla muistanut laittaa jääkaappiin. Taivainen ranskissatsi odottaa kiltisti aamua ja krapulaista naista.
Herättyäni ensimmäisenä muistan kallisarvoiset ranskalaiset, joihin olen viimeiset hiluni yöllä järkevästi sijoittanut. Ne tuoksuvat nenääni ja herättävät sekä minut että nälkäni. Kädet täristen ja kuola valuen tartun kaikella kankkusen minulle suomalla vimmalla kylmään annokseeni. Jo hyvin kylmentynyt rasvainen ruokasetti on asettunut höttöiseen olotilaansa eikä varmaan houkuta yhtäkään normaaliolotilassa olevaa ihmistä tarttumaan muovihaarukkaan. Mutta minäpä tartun ja ahmin sitä ahnaasti kaksin käsin.
Kylmä edellisyön nakkarisapuska on erityinen nautintoni, jonka sulattelen alasti krapulassa ensimmäisenä sängyssä. Sen rasvainen, kylmä, tirisevä koostumus sulaa suussani ja helpottaa muuten kamalaa oloa huomattavasti. Se yhdessä (hyvällä tuurilla) jääkylmän jaffan kanssa suo pyörivälle vatsalleni hetken rauhan ja täyteläisen tunteen, loputtoman karusellin sijaan. En voisi sillä hetkellä toivoa parempaa. Suurelta osin kuvottavaa ja erittäin epäfeminiinistä, tiedän.
Ja ne teistä siellä, jotka voivat pahoin tätä lukiessaan: tuntekaa huoletta pisto sydämessänne. Teilläkin on kuvottavia tapoja, ette vain uskalla tuoda niitä julki! (Kyllä, tämä on haaste! Kommentteja peliin!)
En ole ollut baarissa enkä snägärillä aikoihin, joten tuo ajatus tuli mieleeni. Seuraavaa kertaa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti