Semmoiseen puuhaan minua pyydettiin. Se tapahtui keskiviikon ja torstain välisenä aamuyönä kello 03.32. On sanomattakin selvää, kuinka tosissaan pyytäjä oli. Ei kovin. Kaikesta humalatilasta huolimatta, kellonaikaan sen enempää puuttumatta ja kysyjän persoonallisuuteen tarttumatta, kysymys lämmitti mieltäni.
Suora ajatus viestissä oli: "Saanhan mä mennä sun kanssa naimisiin? Tehdään ainakin 11 lasta. Ja ollaan aina yhdessä." Kauniimpaakin kauniimpaa.
Ajatus siitä, että edes hetkellisessä humalatilassa joku on nähnyt minut potentiaalisena (ei kuitenkaan välttämättä realistisena) vaimona ja äitinä saa minut hymyilemään. Minkäs sille tekee, kyllähän aika moni sisäisesti tuota elämältään toivoo. Kaikki eivät sitä ääneen myönnä ja toiset eivät ihan kokonaan sitä edes tajua (ennen kuin kohtaavat, jonkun jonka kanssa sitä sittenkin haluavat). Minä olen sen tajunnut ja ääneen myöntänyt. Viime aikoina en kuitenkaan ole sitä kovin aktiivisesti enää ajatellut. Hitaan jäytävästi olen alkanut jo nähdä muitakin vaihtoehtoja elämässä. Ja siksi tämä yksi luurijuopon yöllinen harhalaukaus saattoi osua oikeaan ihmiseen oikeaan aikaan.
Ei, en ole koskaan ollut tämän henkilön kanssa millään muotoa parisuhteellisesti. Ei, tämä kyseinen henkilö ei ole tuleva puolisoni. Ei, sitä ei voi edes harkita. Ei, hänkään ei ollut loppujen lopuksi tosissaan. Ei, älkää nyt edes aloittako kuvittelemaan tästä yhtään mitään. Ei, tässä ei ole edes pientä mahdollisuutta syntyä mitään välillemme. Hän vain kertoi minulle kohteliaisuuden, joka sai minut hymyilemään. Ja todistamaan jälleen kerran Tomaattiteorian oikeaksi. Miksi muuten olisin hymyillyt absurdille ajatukselle häistä, 11 lapsesta ja puutalosta maalla?
Enkä sitä paitsi koskaan muuttaisi maalle. Enkä tekisi 11 lasta. Enkä enää ole siitä naimisiinmenostakaan niin varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti