Kauheaa! Nyt se on alkanut taas. Jo toistamiseen (vaiko peräti kolmatta kertaa?) tänä vuonna. Se on se kaikista kamaluuksista kamalin. Herkkulakko. Kaisun inspiraation jalan jäljissä, minä ja ihana kämppikseni päätimme asettaa moiselle hulluttelulle nyt stopin. Olemme aika kovia tyttöjä syömään niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Ja valitettavasti -se näkyy. Porastelu loppuikin nyt. Ilmoitin lähikaupan kassalle, että meidön talouden jäsenille ei saa enää myydä mitään sokeria ssältäviä tuotteita. Päätettiin sitkeästi yrittää herkkulakkoa, jälleen kerran.
Ongelmani ruokailun suhteen ei ole koskaan ollut se, että söisin liikaa ruokaa. Ongelmani on, että syön liikaa herkkuja. Haluan liian usein jälkiruoan, pikkumakean kahvin kanssa tai muuten vaan makupalan. Välillä olen väittänyt itselleni, että miksi ihmeessä minun pitäisi kieltäytyä herkuista, jos ne maistuvat hyvältä ja saavat hyvälle tuulelle. Rehellisesti, en ihan tarkalleen ymmärrä edelleenkään miksi siitä pitäisi kieltäytyä. Antin antaman hedonismioppaan mukaisesti tuollaisesta asiasta stressaaminen aiheuttaa lähinnä lisää vaivoja. Ehkä niinkin... Mutta silti pieni sisäinen anorektikkoni ja hieman suurempi sisäinen terveysintoilijani väittää minulle, että terveydellisistä syistä on vain hyvä, jos osaa rajoittaa omaa herkutteluaan kohtuuteen.
Ongelmani onkin se kohtuudessa pysyminen. Nyt olenkin todennut, että olen sokeririippuvainen. Luin artikkelin moisesta taudista ja tunnistin itseni siitä hyvinkin helposti. Sitten tulin surulliseksi, ja halusin tehdä asialle jotain.
Onhan näitä herkkulakkoja ollut ennenkin, syystä jos toisestakin. Aina ne ovat ennemmin tai myöhemmin pettäneet. Siksi tämän aloittaminen onkin niin lohdutonta. On riittävän vaikeaa totutella aloittamaan päivänsä kaurapuurolla, juomaan kahvin ilman avecia ja jättämään jälkkärit välistä. Pahinta on kauppapalkkioista luopuminen. Ja sitten sen lisäksi on tuskainen tietoisuus siitä, että tämä todennäköisesti kosahtaa. Painonvartijoilla olisi varmaan hyviä vinkkejä.
Yhden kerran herkkulakko on onnistunut. Olin varmaan lähemmäs vuoden ilman mitään makeaa. Silloin huomasin, että aika pian makeaa ei enää edes tehnyt mieli. Kun se herkkulakko oli jo muuttunutkin elämäntavaksi. Syy miksi se kuitenkin sen vuoden jälkeen muuttui takaisin vanhaan ei ollut, ettenkö olisi enää kyennyt olemaan herkuttelematta. Päätin vaan vailla syvällisempiä syitä, että samapa tuo syödä makeaa taas silloin tällöin. Ja pikuhiljaa sekin kohtuukäyttö jäi taas... Mulla on ilmiselvä herkkuholismi. Se on joko kaikki tai ei mitään.
Onneksi ruokailutottumukseni ovat muutoin tällä hetkellä aika hyvässä balanssissa. Syön riittävän monta kertaa päivässä, kohtuullisen monipuolisesti ja ravitsevasti. Nyt kun saisi vielä opetettua itsensä pois noista sokerimössöistä, niin olo olisi kuin miljonäärillä. Ja tiedän, että keskimääräinen aika tämän tilan saavutamiseen on kaksi viikkoa. Sitä odotellassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti